Adriaan de Grootin vuoden 1944 shakkimuistitesti lukuina

Neljä pelaajaa ja muutama sekunti

Vuonna 1944 Adriaan de Groot näytti Max Euwelle shakkiasemaa ja otti sen pois viiden sekunnin kuluttua. Asema oli peräisin Rohacekin ja Rabarin pelistä valkean 20. siirron jälkeen, ja laudalla oli 22 nappulaa. Euwe, joka oli maailmanmestari vuosina 1935-1937, saneli sitten, missä kukin nappula oli. Hän sai kaikki 22 oikein.

De Groot, joka oli itsekin mestari, teki saman testin, lisäsi laudalle yhden sotilaan, jota siellä ei ollut, ja sai 21 pistettä. A. Fast, Utrechtin vuoden 1942 mestari, sijoitti 17 nappulaa oikein mutta arvioi materiaalin tasaiseksi, vaikka se ei ollut, ja sai 16 pistettä. G. P. Hauer, heikomman luokan pelaaja, sai 9 pistettä.

Jälleenkertomukset ovat eri mieltä näyttöajasta ja prosenteista, joten alla olevat luvut ovat peräisin de Grootin omasta kirjasta.

Mestari, joka tutki mestareita

De Groot pelasi Alankomaiden joukkueessa shakkiolympialaisissa 1937 ja 1939. Vuosina 1938-1943 hän kirjasi ylös, mitä pelaajat sanoivat ajatellessaan ääneen siirtoa valitessaan. Hänen koehenkilöidensä joukossa olivat suurmestarit Keres, Alekhine, Flohr, Fine, Euwe ja Tartakower.

Hänen laskelmiensa mukaan suurmestarit eivät katsoneet pidemmälle eteenpäin kuin asiantuntijatason pelaajat eivätkä tutkineet useampia siirtoja. ”Mestari ei välttämättä laske syvemmälle”, hän kirjoitti. De Groot epäili, että ero näkyi jo ensimmäisinä sekunteina, kun pelaaja katsoi lautaa, ja hän suunnitteli vuoden 1944 kokeen testatakseen tätä ajatusta.

Mitä vuoden 1944 koe mittasi

Jokaista luokkaa edusti yksi pelaaja. Euwe edusti suurmestareita, de Groot mestareita, Fast asiantuntijoita ja Hauer heikompia pelaajia.

Jokainen asema oli peräisin mestaripelistä, ja se oli näkyvissä 2-10 sekuntia, yhden kerran 15 sekuntia. Kahdelle heikommalle koehenkilölle annettiin lyhimmissä kokeissa 3-4 sekuntia, jotta he eivät saisi nollaa. Kutakin koehenkilöä pyydettiin käyttämään noin puoli minuuttia muistamansa jäsentämiseen. Euwe ja de Groot saneleivat sitten aseman muistista, ja Fast ja Hauer asettivat sen laudalle.

Pisteytyksessä jokaisesta oikein sijoitetusta nappulasta sai yhden pisteen, ja lisätyistä, pois jätetyistä tai siirretyistä nappuloista vähennettiin pisteitä. De Groot hylkäsi kaksi asemaa, sarjan ensimmäisen ja yhden, jossa oli ajoitusvirhe, ja laski mukaan neljätoista, joissa nappuloita oli 7-26. Mahdollisista 234 pisteestä neljä koehenkilöä saivat seuraavat tulokset.

Euwe sai 217 pistettä eli 93 %, ja viisi asemaa meni täysin oikein.

De Groot sai 217 pistettä eli 93 %, ja neljä asemaa meni täysin oikein.

Fast sai 158 pistettä eli 68 %, eikä yksikään asema mennyt täysin oikein.

Hauer sai 119 pistettä eli 51 %, eikä yksikään asema mennyt täysin oikein.

De Groot jätti sitten sivuun kaksi pitkällä näyttöajalla tehtyä koetta, 15 ja 7 sekuntia, sekä kaksi, jotka keskittymisen herpaantuminen oli pilannut. Jäljellä olleissa kymmenessä, joissa aiottu näyttöaika oli 2, 3 tai 5 sekuntia, keskiarvot olivat 93,0 %, 92,6 %, 72,3 % ja 51,1 %.

Molemmat taulukot ovat hänen omiaan, ja se selittää todennäköisesti, miksi jälleenkertomuksissa asiantuntijan tulokseksi annetaan joko 68 % tai 72 %. Näyttöaika ei koskaan ollut kiinteästi viisi sekuntia.

De Groot kiinnitti eniten huomiota keskellä olevaan eroon, jota hän kutsui ”kuiluksi, joka erottaa mestarin ei-mestarista”. Hänen selityksensä oli, ettei mestari tallenna 22:ta erillistä nappulaa. Hän hahmottaa ison nappularyhmän yhtenä kokonaisuutena, koska hän tietää, miten ryhmä syntyy ja mihin se on tarkoitettu.

Muutama tällainen yksikkö kattaa laudan, ja de Grootin mukaan heikommalla pelaajalla niitä on vähemmän. Myöhemmät tutkijat kutsuivat näitä yksiköitä nimellä chunk.

Hollanninkielisestä väitöskirjasta satunnaisasemiin

De Groot esitti työn vuonna 1946 Amsterdamin yliopistossa väitöskirjassaan Het denken van den schaker. Mouton julkaisi englanninkielisen painoksen, Thought and Choice in Chess, Haagissa vuonna 1965.

Vuonna 1973 William Chase ja Herbert Simon toistivat testin Carnegie Mellonin yliopistossa mestarilla, A-luokan pelaajalla ja aloittelijalla. He vakioivat näyttöajaksi 5 sekuntia. Heidän keskipeliasemissaan oli 24-26 nappulaa, ja mestari muisti noin kaksi kertaa niin monta nappulaa kuin A-luokan pelaaja.

He videoivat jokaisen rekonstruktion ja pitivät yli 2 sekunnin taukoa rajana kahden chunk-yksikön välillä. Mestarin ensimmäisessä yksikössä oli keskimäärin 3,8 nappulaa, A-luokan pelaajalla 2,6, ja mestari tuotti 7,7 yksikköä asemaa kohden, A-luokan pelaaja 5,7. Mestarin neljässätoista asemassa tuottamasta 77 yksiköstä 47 sisälsi sotilasketjun, ja Simon ja Chase laskivat 10 linnoitetun kuninkaan asemaa.

Heidän lisäyksensä oli kontrolli: samat nappulat sijoitettuina satunnaisille ruuduille. Simon ja Chase raportoivat, että kaikki pelaajat muistivat silloin noin kolme tai neljä nappulaa, vähemmän kuin aloittelija todellisissa asemissa. He huomauttivat, että W. Lemmens ja R. W. Jongman olivat saaneet saman tuloksen Amsterdamin laboratoriossa mutta eivät koskaan julkaisseet sitä.

Chasen ja Simonin oma johdanto esittää satunnaisasemien tuloksen de Grootin tuloksena, ja monet myöhemmät esitykset toistavat sen. Hänen kirjassaan ei raportoida satunnaisasemakoetta.

Mitä myöhempi tutkimus muutti

Oppikirjat tulkitsivat tuloksen niin, ettei mestarilla ole mitään etua merkityksettömillä laudoilla. Vuonna 1996 Fernand Gobet ja Herbert Simon tarkistivat tätä tulkintaa kolmellatoista kokeella, joissa näyttöaika oli enintään 10 sekuntia. Kahdessatoista kolmestatoista vahvin ryhmä muisti enemmän satunnaisia nappuloita kuin heikoin. Poikkeus oli Chasen ja Simonin oma tutkimus, jossa mestari pärjäsi huonoimmin.

Etu on pieni. Gobet ja Simon arvioivat sen noin yhdeksi lisänappulaksi jokaista 400 Elo-pistettä kohden satunnaisasemissa, kun pelien asemissa se on noin viisi lisänappulaa. Vuoden 1998 katsauksessa Gobet ilmoitti 5 sekunnin keskiarvoiksi 5,5 satunnaista nappulaa mestareille ja 2,6 B-luokan alapuolisille pelaajille.

Selitys jättää de Grootin ajatuksen pystyyn. Pelaaja, jolla on hyvin suuri kuviovarasto, löytää joskus sattumalta kuvion sekamelskasta. Satunnaisasemat kaventavat asiantuntijan etua mutta eivät poista sitä. Gobet ja Simon lisäsivät, että pienet otokset kätkevät näin pienen vaikutuksen, ja vuoden 1973 tutkimuksessa oli kolme koehenkilöä.

Kokeile de Grootin testiä

Aseta Memory Chessissä nappuloiden määräksi 22 ja ajaksi 5 sekuntia. Se vastaa de Grootin Rohacekin ja Rabarin pelin aseman kokoa ja aikaa, jonka Euwe sai katsoa asemaa. Rakenna lauta uudelleen ja laske, kuinka suuren osan nappuloista sijoitit oikein. Noin puolet on Hauerin taso, noin 70 % Fastin taso ja 93 % on se, mitä Euwe ja de Groot saivat keskimäärin.

Vertailu on karkea, koska de Groot vähensi pisteitä myös virheistä. Tarkista sitten, mitkä nappulat muistit. Ne tulivat luultavasti ryhminä, kuten sotilasketjuna tai linnoitettuna kuninkaana.